Rikkinäisen junan vessan mysteeri (jatkokertomus)

Ensin säännöt: Sama ihminen ei saa jatkaa tarinaa ennen kuin kaksi muuta on sitä jatkanut.

Sitten tarinaan:


Ympärilläni on lihaksikkaita koiria. Ne nuolevat minun kasvojani ja haukkuvat homoksi. Yritän hätistellä niitä esi-isäni muinaisella sotakirveellä, mutta ne eivät tunnu välittävän ollenkaan. Suurin koirista nostaa minut roskakorin päälle ja sanoo: "Sinusta ei tule ikinä mitään, sinut täytyy surmata". Kolme muuta koiraa lähestyy ja keskimmäisellä on haulikko. Koira osoittaa piipun kasvojani kohti, lataa haulikon...

...ja sitten herään. Vilkaisen kelloa, 7:34. Voi perkele, myöhästyn kohta junasta!

Ponkaisen äkkiä pystyyn ja huomaan olevani alaston! Kaapista ei löydy muuta kuin kaksi sukkaa, sininen ja punainen. "'Mitä tämä tarkoittaa?" ajattelen mielessäni, kunnes ovelta kuuluu ääni: "Herra Goddard, pesin alusvaatteenne". Avaan oven ja siellä odottaa rouva Bastoine, palkkaamani kotiapulainen alushousujeni kanssa. Kiskaisen housut jalkaan ja puen eriväriset sukat jalkoihini. Sitten viiletän jo kovaa kyytiä kohti ovea. Matkalla kiskaisen päälleni pitkän salapoliisin takin naulakosta ja laitan mustat hieman kuraiset kengät jalkaan. Ja niin lähden etsimään kyytiä juna-asemalle.

Rouva Bastoine jää paikoilleen ihmettelemään: "Olisihan se herra voinut ottaa paidan ja housutkin päällensä, eikä jättää niitä jääkaappiin. Tuliko taas eileen juotua liikaa ja Koskahan hän oppii että viina ei ole hänen lajinsa?"